Reitinvalintaharjoitus
Tikkakoskella 6.3.2004
Etelän mies kyykyssä
Kaunis lauantainen aamupäivä ja urhoollisesti käyntiin lähtenyt Todella Kaunis siivittävät matkaa Tikkakoskelle korttelisuunnistamaan. Epämääräisten tietojen ja hyvän tuurin avulla löytyi kelta-musta-vihreä RastiE4 -seura-asu opastamaan etelän turisteja Tikkakosken ghettoihin.
Alkuverryttelyn - ja tiukan ohjeistuken jälkeen pääsimme taittamaan reilun 7 kilometrin mittaista rataa lähes ajallaan, sillä Kauton Lassekin saapui tavoistaan poiketen lähes ajoissa.
Ensimmäinen rasti löytyi helposti ja nopeasti, edes karttaa en ehtinyt aukaista. Joku kuitenkin paljasti, että kakkoselle on reitinvalintaväli, joten avasin 1:20 000 peruskartan ja aloin etsimään sitä suoraa ja helppokulkuista reittiä. Pienen peesauksen ja hetken hangessa tarpomisen jälkeen pääsin kuin pääsinkin taas auratulle tielle, jota pitkin oli mukava painella kakkoselle. Myös paikallinen televisiokanava oli saapunut kuvaamaan tätä kisaa, ja kuvauspaikalla piti tietenkin kohentaa ryhtiä ja leventää hymyä. Matkalla ehdin ovelana kettuna vilkaista, että noin 100 metrtä rastilta takaisin päin lähtee traktorin auraama ura, jota ei vanhahkoon peruskarttaan ollut merkitty. Kellotin rastille noin puolen minuutin eron kärkeen, ja lähdin puikkelehtimaan oikopolulleni. Traktoriura kaartoi kuitenkin lähes heti väärään suuntaan, mutta itsetunnon säilyttääkseni otin suunnan kohti kolmosta ja painoin hankeen. Etelä-Suomessa meillä mennään aina suoraan.
En ymmärtänyt ollenkaan, että lunta voisi niin paljon. Enkä ymmärrä vieläkään. Talvisodan henki valtasi minut ja taistelin hakkuuaukolla eteenpäin - kontaten, sillä se oli nopein tapa edetä upottavassa hangessa. Aika menetti merkityksensä. Alkumatkalla tuntemani lämpö valui kyynelten mukana hangen kätköihin kun vietin noin 400 metrin matkalla 10 ylimääräistä minuuttia. Välillä hukkui kartta ja välillä toivo pois selviämisestä. Lopulta löysin tavoittelemani kelkkauran ja vauhti kasvoi noin 200-kertaiseksi.
Edessä oli kuitenkin vielä järvenselkä ylitettävänä, jossa lunta ei onneksi ollut yhtä paljon kuin metsän puolella. Siellä tosin ennestäänkin viileitä kinttujani rauhoitti jääkylmä vesi, jota oli muutaman sentin kerros jään päällä. Jalat märkänä, sormet kohmeessa ja auringon paisteesta nauttien selvisin kuitenkin vastarannalle. Sieltä se kolmonenkin löytyi lopulta ja edessä oli enää pitkähkö väli viimeiselle rastille.
Sen taivalsin uskollisesti aurattuja teitä pitkin vaikka mielessä poltti koko ajan oikaisemisen mahdollisuus. Varpasiin jäätynyt vesi kuitenkin poltti enemmän, ja pysyin kuin pysyinkin alun perin suunnittelemallani reitillä. Viimeiseltä rastilta vielä urhoollinen kirmaus takasin autoille - jonne ei valitettavasti päässyt livahtamaan ilman paikallis-TV:n valvovaa silmää. Pirteä tekohymy naamalle, kengät vaihtoon ja kauppaan ostamaan jäätelöä. Se oli sittenkin ihan kivaa!
Hannu Airila, KeU
Antti valitsi reittinsä harkiten ja se tuotti hyvän tuloksen.
Jani juoksi kovaa ja tarkasti.
A-P joutui antautumaan kovemmille.
| Tulokset | ||
| 1. | Antti Anttonen | 37.42 |
| 2. | Lasse Kautto | 38.25 |
| 3. | Jani Heikkinen | 39.30 |
| 4. | Ari-Pekka Kaivosaari | 41.48 |
| 5. | Ossi Vertainen | 45.06 |
| 6. | Ilkka Anttonen | 45.20 |
| 7. | Hannu Airila | 47.00 |
| 8. | Olli Väätäinen | 48.15 |
| - | Antti Kaivosaari | kesk. |